Hate leads to suffering

Joinakin päivinä vihaan kaikkia ihmisiä, joilla on lapsia. Erityisesti sellaisia, jotka puhuvat lisääntymisestä lapsen hankkimisena. Niinkuin lapsi olisi jotain, joka haetaan kaupasta kun itselle sattuu sopimaan. Ja vielä erityisemmin sellaisia, joille se lapsi tulee kun kerran jättää ehkäisyn pois. Oho, hups. Nyt kävi näin.

Joo. Tiedän ettei lisääntymisen helppous ole kenenkään vika. Niinkuin ei sen vaikeuskaan.

Mutta aina ei jaksa olla rationaalinen.

Miten raskaaksi tullaan?

Välillä sitä aina miettii minkälaisia poppakonsteja se raskautuminen oikein mahtaisi edellyttää.

Pitääkö syödä tiettyjä vitamiineja? Muistettava hammaslääkärissä sanoa, että saatan olla raskaana, että saa vaarattomampaa puudutusainetta? Pitääkö flunssassa syödä sikiöturvallisia särkylääkkeitä? Onko jätettävä viikonloppuisin saunasiiderit juomatta?

Onko elettävä koko ajan niinkuin olisi raskaana?

Vaikka mieluummin eläisi ihan niinkuin ennenkin ja olisi sen suuremmin ajattelematta asiaa. Jos se vaikka auttaisi. Sillä eikö siinäkin ole jo ihan tarpeeksi muistutusta, kun tietää milloin ovulaatio tapahtuu ja huomaa menkkojen alkaneen.

Ihan kiva

En juurikaan lueskele lapsettomuusblogeja, -lehtijuttuja tai katsele aiheeseen liittyviä ohjelmia. Varmaankin siksi, ettei alkaisi niin paljon masentaa. Mutta toisinaan erehdyn ja sen jälkeen alan aina miettiä, olenko ihan vääränlainen vauvahaaveksuja.

Sillä ensinnäkin, en halua vauvaa, vaan lapsen. En puhu tapaamilleni vauvoille vauvakieltä. En edes mene pehmopäiseksi joutuessani vauvan tai lapsen kanssa samaan tilaan. Naiset, joille niin käy, ovat minusta hyvin pelottavia. No okei, jos vauva on hassunnäköinen (mitä ei tietysti sen vanhemmille voi sanoa), silloin pidän niistä. Pikkulapsista yleisesti ottaen en suuremmin edes välitä, enemmistö on lähinnä rasittavia. Teinejä en jaksa ollenkaan, mutta tuskin kukaan muukaan.

Kokonaisuutena lapset ovat siis ihan kivoja. Siitä huolimatta oma sellainen olisi enemmänkin kuin ihan kiva.

Ympyrä sulkeutuu

Ah, nyt on mennyt vuosi. Tai vuosi ja seitsemän päivää. Vaikka ei niin, että mitenkään laskisin.

Aavistuksen masentavaa.

Korvike

Jotkut ihmiset tuppaavat hankkimaan koiria ja kissoja, jos eivät onnistu lapsenhankinnassa. Sitten niistä koirista ja kissoista tulee perheen vauvoja, joille lässytellään ja joiden syntymäpäiväjuhlia valmistellaan viikkotolkulla.

Mutta entäpä kun minä olen kissoille allerginen ja koiraa en halua? En edes (oikeasti) pientä chihauhauta, vaikka niistä aina innostunkin, sillä se olisi ainoastaan korvike kissalle. Jota en siis voi saada.

Mikä käy korvikkeen korvikkeeksi?

Vaikkei nimi miestä pahennakaan...

Kohta on vuosi kulunut, mutta lisääntymisrintamalla on edelleen masentavan hiljaista. Mies kuitenkin jaksaa sinnikkäästi tehdä nimiehdotelmia vielä ajatuksen asteella olevalle jälkikasvulleen.

Päivän nimi oli Fjodor Malakias.

Pakko myöntää, että en ihan varauksettomasti kykene näistä ideoista innostumaan.

Utelias

Anttilassa tuli tänään vastaan lapsi, joka kysyi minulta:
"Oletko sinä täti vai setä?"

Harmi, etten älynnyt vastata, etten varsinaisesti ole kumpaakaan. Piltti kun olisi toivoakseni hämmentynyt siitä.

Tikusta asiaa

Mies on reissussa ja voisin tissutella kotosalla kaikessa rauhassa. Tai siis siemailla sivistyneesti valkoviintä. Mutta ei. Onneksi on ystävä, joka osaa aina diagnosoida.

"Mun ei tee yhtään mieli viinaa."
"No onpa melkoista. Oot ehkä sairas."
"Tai jos oon raskaana?"
"Aiheuttaako se sellaista?"
"En minä tiedä, kun en oo ollut raskaana."
"Pitäiskö sun pissiä tikkuun?"
"No ehkä. Tuossa maassa olis tommonen jäätelötikku, toimiskohan se?"

Kade

"Tiedätkö, mä järkytyin kun kävin kirjakaupassa."

"Miksi?"

"Näin sen kamalan räikyvänkirjavan lastenkirjaosaston ja tajusin, että jos meillä joskus on lapsi, niin sitten mun kirjahyllyt turmellaan niillä kirjoilla."

"Pitää sitten hommata sille oma kirjahylly."

"Aijjaa. Ai se saa sitten sellaisen punaisen Billyn, mitä mä en saanu?!"

Valoa kansalle

Täällä kerrotaan, että kannattaa rakastella joka päivä aamuisin valot päällä. Että se auttaa hedelmällisyyden maksimoinnissa.

Pitääkö ne valot olla päällä sen takia, että siittiöt näkevät mennä eteenpäin? Eivätkö ne osaa suunnistaa pimeässä? Kannattaisiko aktin päätteeksi vaikka sohaista vielä taskulampulla, että varmasti näkevät?

Väärää kieltä

Eksyin illalla Vauva-lehden keskustelupalstalle. Luin sitä hetken ja olin ymmälläni. En tajunnut puoliakaan siitä, mitä siellä kirjoitettiin. Oli kummia lyhenteitä ja outoja sanoja, jotka kyllä muistuttivat suomea, mutta en silti tajunnut niitä.

Lisäksi huomasin, että etenemme kai ihan väärin. Keskustelupalstan perusteella vaikutti siltä, että ensin pitäisi päättää missä kuussa haluaisi lapsen syntyvän. Siitä pitäisi sitten laskea taakse päin ja aloittaa yrittäminen. Vähän niin kuin olympialaisiin valmistautuminen. Kisat ovat heinäkuussa, joten valmistautuminen aloitetaan marraskuussa, että sitten ollaan parhaassa mahdollisessa suorituskunnossa.

Onneksi Mies totesi, että emmehän me yritä mitään. Me vain olemme niin kuin ennenkin. Tosin ilman pieniä kumisia lisäkkeitä.