Ympyrä sulkeutuu

Ah, nyt on mennyt vuosi. Tai vuosi ja seitsemän päivää. Vaikka ei niin, että mitenkään laskisin.

Aavistuksen masentavaa.

Korvike

Jotkut ihmiset tuppaavat hankkimaan koiria ja kissoja, jos eivät onnistu lapsenhankinnassa. Sitten niistä koirista ja kissoista tulee perheen vauvoja, joille lässytellään ja joiden syntymäpäiväjuhlia valmistellaan viikkotolkulla.

Mutta entäpä kun minä olen kissoille allerginen ja koiraa en halua? En edes (oikeasti) pientä chihauhauta, vaikka niistä aina innostunkin, sillä se olisi ainoastaan korvike kissalle. Jota en siis voi saada.

Mikä käy korvikkeen korvikkeeksi?

Vaikkei nimi miestä pahennakaan...

Kohta on vuosi kulunut, mutta lisääntymisrintamalla on edelleen masentavan hiljaista. Mies kuitenkin jaksaa sinnikkäästi tehdä nimiehdotelmia vielä ajatuksen asteella olevalle jälkikasvulleen.

Päivän nimi oli Fjodor Malakias.

Pakko myöntää, että en ihan varauksettomasti kykene näistä ideoista innostumaan.

Utelias

Anttilassa tuli tänään vastaan lapsi, joka kysyi minulta:
"Oletko sinä täti vai setä?"

Harmi, etten älynnyt vastata, etten varsinaisesti ole kumpaakaan. Piltti kun olisi toivoakseni hämmentynyt siitä.

Tikusta asiaa

Mies on reissussa ja voisin tissutella kotosalla kaikessa rauhassa. Tai siis siemailla sivistyneesti valkoviintä. Mutta ei. Onneksi on ystävä, joka osaa aina diagnosoida.

"Mun ei tee yhtään mieli viinaa."
"No onpa melkoista. Oot ehkä sairas."
"Tai jos oon raskaana?"
"Aiheuttaako se sellaista?"
"En minä tiedä, kun en oo ollut raskaana."
"Pitäiskö sun pissiä tikkuun?"
"No ehkä. Tuossa maassa olis tommonen jäätelötikku, toimiskohan se?"