maanantai 18. helmikuuta 2013

Ensimmäinen inseminaatio

Mies kävi aamulla hoitamassa oman osuutensa ja puolen päivän maissa menimme sairaalalle uudestaan. Aika oli puoli tuntia myöhässä, joten ehdin syödä kahviossa "inseminaatioleivoksen". Aattelin, että olen sellaisen ehkä ansainnut.

Itse operaatiossa ei mennyt pitkään, riisuminen ja pukeminen veivät melkeinpä eniten aikaa ja kymmenessä minuutissa olimme ulkona toimenpidehuoneesta. Yksityiskohdat (esim. munarakkuloiden koko ja määrä) menivät hiukan ohi, sen verran sentään muistan, että paikalla olleen kätilön mukaan sperma oli oikein hyvää. Läksiäisiksi mahaan iskettiin Pregnyl-piikki, jonka irrottaa munasolun, ja se lieni homman kivuliain vaihe.

Kotona vaivuin "koomaan". Nukuin sohvalla kaksi tuntia enkä herätessä tahtonut saada silmiä millään auki. Oli jotenkin hirvittävän tuskaisaa saada itsensä hereille ja toimintakykyiseksi, eikä se ole vieläkään oikein onnistunut. Vatsaa nipistelee hetkittäin ja se tuntuu muutenkin hiukan kummalta.

Osa minusta haluaisi kuvitella, että siellä ne siittiöt ja munarakkulat iloisesti kohtaavat ja yhtyvät. Osa taas läimäyttää mojovan litsarin jokaisen positiivisen ajatuksen jälkeen ja toteaa hyytävästi, että jos operaation onnistumisprosentti on 10-15, niin ei ehkä ihan vielä kannata lähteä vauvanvaatteita ostelemaan. Puolet minusta laskeskelee, milloin lapsonen syntyisi ja miten uudesta ihmistaimesta pitäisi sukulaisille ja kylännaisille kertoa; etsii netistä inseminaatio-onnistumistarinoita. Puolet taas muistuttaa siitä kymmenestä prosentista, muistuttaa ettei kannata vielä innostua, menkat alkavat kuitenkin; parempi vain henkisesti valmistautua rankempiin hoitoihin.

Mutta siitä olen itseni kanssa täysin yhtä mieltä, että kaksi viikkoa on julmetun pitkä aika odottaa. Eikö sitä raskaustestiä voisi tehdä jo huomenna?

6 kommenttia:

  1. Ompa jännä että sulle pregnyl-piikki pistettiin vasta inseminaatio päivänä. Meidän hoidoissa se pistettiin edellisenämehtoona, vai oliko jopa sitä edellisenä ehtoona. Etukäteen kuitenkin.

    Ilkikurimus

    VastaaPoista
  2. No juu, olen lukenut ehkä noin miljoonasta erilaisesta tavasta tehdä inseminaatio, että siksi ei enää ihmetytä tämä tapojen erilaisuus.

    VastaaPoista
  3. Hei!

    Toivon totisesti teille niin suuresti onnea inseminaation onnistumiseen <3 kuten oletkin varmaan jo lukenut, meidän ensimmäinen kiertomme meni tähän "valun ihan reittäpitkin" vaiheeseen.. Menkat alkoivat yli viikon etuajassa ja lorottaa niin paljon, että ei tässä elämässä koskaan ennen. :,( Mutta jotain toivoa täytyy olla! Ei ne näitä hoitoja tekisi, jos niistä ei olisi mitään hyötyä. Niiin täytyy ajatella! Että jos ei kukaan koskaan hyötyisi, niin ei niitä tehtäisi.

    Paljon voimia. Olet totisesti leivoksesi ansainnut <3
    Ja onnea, kun sinun ei tarvinnut palata TÖIHIN (kuten itse tein ekan inssin jälkeen..) inseminaation jälkeen.
    Pidetään yhteyttä ja paljon voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsemppauksesta Tuulen kuiskaus!
      Sitä minäkin olen tässä yrittänyt uskoa, että tuskinpa ne ihan turhaan noita hoitoja tekisivät. Pessimisti ei vaan jaksa uskoa, että se kymmenen prosenttia osuisi omalle kohdalle. :\

      Ikävää, että teidän ensimmäinen inseminaationne ei onnistunut. Toivottavasti seuraavalla kerralla on parempi onni matkassa! <3

      Poista
  4. toivotaan myötätuulta matkaamme <3

    VastaaPoista