perjantai 3. elokuuta 2012

Liian vaikeeta se on

Opinko milloinkaan lukemaan ovulaatiotestiä?

Pitäisi olla kaksi viivaa, yhtä tummat tai toinen tummempi kuin toinen. Onko se toinen nyt varmasti yhtä tumma? Entä jos ei ole, eikö silloin ole vielä oikea hetki? Tai mitä jos se on melkein ja puoli vuorokautta myöhemmin uudessa testissä toinen viiva onkin kadonnut taas kokonaan?

Testaanko puolen päivän välein vai riittääkö aamuisin?
Mitä jos mies ei millään jaksakaan juuri silloin, kun itse luulee että olisi sopivin hetki (ja ovulaatiotestissä on kaksi viivaa, jotka ehkä ovat yhtä tummia tai eivät ehkä ihan kuitenkaan, mutta kun parempaakaan ei ole vielä saanut)? Pitääkö jaksaa olla ystävällinen vai saako huomauttaa, että taas meni tämäkin kuukausi hukkaan, kun edellisestä kerrasta on jo viisi vuorokautta?

Kaupan kassalla

Välillä häkeltyy omia ostoksiaankin.
Tänään ladoin kassahihnalle mustat pitsialusvaatteet, siideriä ja ovulaatiotestin.

Onneksi en mennyt sille kassalle, jossa tiskin takana oli nuori poika.

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Ne on toisia aineita mistä tämmöiset koostuu

Yhtä asiaa minä odotan ennen kaikkea siitä, jos joskus saan lapsen.

Ei, en sitä että näkisin mieheni pitelevän pienokaista suurilla kourillaan. Enkä sitä, että kuulisin jonkun kutsuvan itseäni äidiksi. Enkä sitä, että tuntisin kuuluvani johonkin suurempaan vuosisataiseen ihmiskunnan jatkumoon.

Odotan sitä, että joku sanoisi lapselleni ne maagiset sanat "ei tämä sovi tytölle/pojalle".

Odotan, että tyttäreni haluaisi leikkiä traktorilla tai rakentaa isänsä kanssa puumajan.
Odotan, että poikani tahtoisi pukeutua prinsessaksi ja kasvattaa pitkät hiukset.
Ja ennen kaikkea odotan sitä, että joku vanhakantainen kurppa tulisi lapselleni sanomaan ettei se käy, koska se ei vaan käy koska hänen sukupuolensa on väärä siihen mitä hän tahtoo.

Aiheesta oikein hyvin kirjoitti Elina Hirvonen.