maanantai 30. heinäkuuta 2012

Sitten kun olen aikuinen

Joskus tajuan miettiväni, että olisi kiva saada lapsia. Että sitten kun olen aikuinen ja tarpeeksi vanha, niin se voisi olla oikein kivaa.

Sitten muistan, että nythän minä jo olen.
Vai olenko sittenkään? Olenko aikuinen vasta sitten, kun minulla on lapsi? Entä jos ei koskaan olekaan?

Ja jos jotain inhoan, niin juuri tuollaista stereotypistä ajattelua, että ihminen on valmis vasta sitten kun on omakotitalo, koira, auto ja kaksi lasta.

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Jäähyväiset ystäville?

Miten aikuisena hankitaan ystäviä vieraalta paikkakunnalta? Miten tutustua puolison ystävien puolisoihin, kun on se yksi asia, joka meidät niin täydellisesti erottaa? Mitä sitten kun/jos kaikilla omilla ystävilläni on lapsia?

Tuntuu, että aikuisena kaikki uusien kontaktien luominen tapahtuu lasten kautta. Äidit tutustuvat hiekkalaatikon reunalla toisiinsa. Tai vanhempainilloissa tai mitä näitä nyt onkaan. Mutta entäs kun onkin liian sitoutunut jaksaakseen lähteä sinkkujen kanssa baariin ja perheellisten mielestä olet epäkiinnostava, koska et osaa puhua lapsista tai ole niistä pohjattoman kiinnostunut?

Ei pitäisi valittaa. Sillä kyllä minulla on hyviä ystäviä, lapsilla ja ilman.
Mutta ei tässä kaupungissa.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Laihduta itte

Pitäisi laihduttaa, sanoi lääkäri.
Ei se laihemmuus kyllä auttanut edelliselläkään kerralla, vaikka olihan silloin eri mies eikä mitään tosissaan yritettykään.

Mutta jos minä nyt olen kutakuinkin sinut oman painoni kanssa, vaikka tiedänkin sitä olevan vähän liikaa helppoon vaatteiden ostamiseen nähden ja todella paljon liikaa länsimaiseen kauneuskäsitykseen nähden, niin onhan se aika vaikeaa.

Koska tässä tilanteessa se laihduttaminen tarkoittaa sitä, että ajattelen laihduttavani lisääntymisen vuoksi. Ja jos ajattelen laihduttamista 24/7, niin silloin ajattelen myös lisääntymistä 24/7. Ja sitä ettei se ole onnistunut.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Positiivisuudella positiiviseksi

Mitä jos vaan päättäisi, että nyt se onnistuu? Että tällä kerralla, tämän kuukautiskierron aikana, näistä yhdynnöistä se vihdoin alkaa. Ajattelisi korostetun positiivisesti. Etsisi jonkun kivan vauvanutun ohjeen ja alkaisi neuloa sitä. Suunnittelisi paikan vauvan sängylle. Valmistautuisi henkisesti siihen, että nyt, ihan kohta, aivan juuri olen raskaana. Unohtaisi sen ajatuksen, joka on koko tämän pitkän ajan ollut takaraivossa. Ei tästä mitään tule kuitenkaan. 

Harmi vaan että se on totta.
Se, että pessimisti ei pety.

Ainakaan ihan niin paljoa.

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Kaikki maailman lapset

Lomamatkalla tapasimme kolmevuotista kummilasta. Pelasimme palloa, kävimme leikkipuistossa, katsoimme kun hän maalasi taulua ja minä luin hänelle iltasadun.

Tapasin entisen työkaverin jolla on vajaa puolen vuoden ikäinen lapsi. Oikein hurmaava tyyppi, joka innoissaan esitteli vastaoppimiaan taitoja.

Olimme lapsenvahtina kahdelle vähän vanhemmalle, joiden kanssa pelasimme lautapelejä ja katsoimme telkkaria. Jotenkin onnistuimme paimentamaan heidät unten maillekin.

Kertaakaan, ei kertaakaan, näissä tilanteissa minulle ole tullut tunnetta siitä, että voi kunpa. Että olisipa tämä lapsukainen tässä minun omani tai että olisipa minulla kotona tällainen samanlainen. Olisipa tämä rattaissa saippuakuplia puhalteleva ihmistaimi minun ja Mr. Eavesin aikaansaannosta.

Ei koskaan. Ei kertaakaan.

Tutut lapset eivät vaivaa minua pätkän vertaa. He eivät saa minua tuntemaan surua siitä, että minulla ei ole omaa lasta. Entä vieraat sitten? Ne mukulat, joita näkee kaupungilla, leikkipuistoissa, kauppojen liukuportaissa törmäilemässä ja huutamassa. Ei. Niitä kohtaan tunnen vielä vähemmän lämpimiä tunteita. Suurin osa vieraista lapsista vain ärsyttää minua.

Onko se jokin suojautumiskeino? Onko minussa jokin vika, kun en intoilekaan kaikista muista lapsista, vaikka haluankin oman? Pitäisikö minun? Saanko haluta omaa lasta ilman, että innostun ja lässytän kaikkien muiden lapsista?

Enemmän koen henkilökohtaiseksi loukkaukseksi raskaana olevat naiset.
Olkoon se miten epäreilua tahansa.