Kilokatsaus

Minä en usko laihduttamiseen. Ja painoindeksin kyttääminen on minusta vihoviimeistä humpuukia. Se mihin uskon, on terveelliset elämäntavat ja terveellinen ruokavalio, eikä niillä kummallakaan ole välttämättä mitään tekemistä laihduttamisen tai painoindeksin kanssa.

Koska kuitenkin tällä hetkellä olen julkisen terveydenhoiton armoilla, joudun kaiketi myöntämään, että laihdutan saadakseni painoindeksin pienemmäksi. Siitä syystä tein tuonne sivupalkkiin Kilokatsaus-sivun, jonne voin merkitä edistymisen kutakuinkin kerran viikossa. Kutakuinkin siitä syystä, että esim. viikon päästä en ole oman vaakani äärellä eikä vieraalla vaa'alla ole järkeä käydä. Sen verran niissä tuntuu heittoa olevan. Mutta kutakuinkin kerran viikossa.

Seuraamme jännityksellä, miten joulu vaikuttaa tähän rojektiin.

Päivän vauva

Kymmenen vuotta nuorempi kaverini on saanut tänään vauvan. Kuten Facebook ystävällisesti kertoi. Pienehkö yllätys, koska henkilö on tähän asti viettänyt varsin railakasta (opiskelija)elämää ja olisi todennäköisesti viimeisenä sillä listalla, jonka uskoisin aivan lähiaikoina lisääntyvän.

Olen ilkeä, mutta sana "vahinko" nousee mieleen.

Vahinko. Niitähän sattuu.
Mutta tarkoituksella ei vaan tärppää.

Ensimmäinen käynti lapsettomuusklinikalla

Mitään vikaa ei lääkärin mukaan meissä kummassakaan ole, jos ei minun ylipainoani oteta huomioon. Helmikuussa olisi joka tapauksessa tarkoitus tehdä ensimmäinen inseminaatio. Siiheksi pitäisi kaiketi painoa joka tapauksessa saada jonkun verran pois.

Lääkäri oli ystävällinen ja oli kovasti toiveikas. Kellään ei tuntunut olevan kiire ja moneen kertaan tiedusteltiin, onko meillä vielä kysyttävää. Eipä juuri ollut, sen verran selkeältä homma vaikuttaa. Nyt vain Clomifen-resepti sellaiseen talteen, että sen löytää vielä helmikuussakin.

Siinäpä se ensivisiitin saldo pääpiirteittäin.

Nyt se on päätetty

Huomenna menemme keskussairaalan lapsettomuusklinikalle.
Etukäteen piti täytellä kasa lappusia. Joku hedelmällisyyteen liittyvä elämänlaatukysely.
Yksi kysymys oli:
"Koetko surua ja/tai menetystä, koska et voi saada lasta (tai lapsia)?"

Ai joko se nyt on päätetty, etten voi? Kiva kun kerroitte.

Jätin muuten vastaamatta siihen kysymykseen.

Paha ihminen

Lapsettomuus saa aikaan ihmeellisiä asioita. Tai niitä ihmeellisiä asioita löytää itsestään. Löytää ikäviä piirteitä, häijyjä ja jopa pahansuopia.

Sitä toivoo, ettei kukaan kysy perheenperustamissuunnitelmista, mutta samalla toisinaan provosoi ihmisiä tekemään niin, että voi "oikeutetusti" tiuskia.

Huomaa, ettei aina jaksa millään ymmärtää sekundaarisesti lapsettomia. Sillä mikä oikeus on ihmisellä valittaa, jos hänellä jo on lapsi tai useampikin.

Tajuaa inhoavansa joitakin niistä ihmisistä, jotka ovat lapsen onnistuneet saamaan. Niitä, jotka saavat vahingossa, e-pillereiden ja kondomien läpi. Niitä, jotka ovat typeriä ja yksinkertaisia, sikiävät silkasta miehen katseesta ja hylkäävät lapsensa, eivät jaksa ja osaa niitä kasvattaa. Saavat lapsen niin nuorena, etteivät vielä ymmärrä elämästäkään yhtään mitään.

Pelästyy toivoessaan edes keskenmenoon päättyvää raskautta, koska silloin tietäisi voivansa tulla raskaaksi.

Inhoaa ihmisiä, joiden elämään ei mahdu muuta kuin lapsi ja inhoaa ihmisiä, joilla on lapsi josta ne eivät välitä.


Mutta onneksi suurin osa päivistä on sellaisia, ettei tämä musta myrkky nouse pintaan.

Vielä muutama viikko

Parin viikon päästä menemme ensimmäistä kertaa lapsettomuuspoliklinikalle. Lähete sinne lähti gynekologilta lokakuun alussa ja kuvittelin, ettei me nyt ennen joulua mihinkään päästä. Mutta olipa kerrankin nopeaa toimintaa.

Olen jo aikoja sitten täyttänyt esitietokupongit. Tai ainakin niiltä osin kun kykenin, sillä osa kysymyksistä oli tällaisen pilkunviilaajan mielestä niin asenteellisia, etten suostunut niihin vastaamaan yksinkertaisella ruksailuasteikolla.

Eniten jännittää se, kuinka paljon saan kuulla sanomista painostani. En ole yrittänyt laihduttaa, mutta olen yrittänyt elää terveellisesti, mikä on minusta tärkeämpää. Painoni on kuitenkin painoindeksin mukaan liian korkealla ja tiedän, että sitä indeksiä siellä tuijotetaan varmasti turhankin tiukasti. Siitä on nyt kuutisen vuotta kun ex-miehen kanssa yritimme lisääntyä. Ei se onnistunut silloinkaan (ja pakko sanoa että hyvä niin), vaikka painoin kolmisenkymmentä kiloa vähemmän.
Sillä tuskin kuitenkaan on mitään merkitystä tässä tilanteessa.