Joskus tajuan miettiväni, että olisi kiva saada lapsia. Että sitten kun olen aikuinen ja tarpeeksi vanha, niin se voisi olla oikein kivaa.
Sitten muistan, että nythän minä jo olen.
Vai olenko sittenkään? Olenko aikuinen vasta sitten, kun minulla on lapsi? Entä jos ei koskaan olekaan?
Ja jos jotain inhoan, niin juuri tuollaista stereotypistä ajattelua, että ihminen on valmis vasta sitten kun on omakotitalo, koira, auto ja kaksi lasta.
Huomaan itsekin miettimästä välillä samaa. Sitten kun on aikuinen. Jos kysytään kymmenen vuotta taakse päin niin nythän olen jo ihan kalkkis! Ja tosiaan tuo sama kimara: talo, koira, farmariauto ja kaksi lasta.
VastaaPoistaJuupa juu. Kaipa sitä on sitten ainakin Young by heart!
Sehän se onkin ärsyttävää, että vaikka nuoruus on mielentila, niin fysiikka ei ota sitä uskoakseen...
Poista